Koskeeko saavutettavuuslainsäädäntö myös B2B-verkkosivustojani?

Puhtaasti liiketoiminnallinen verkkokauppa jää usein soveltamisalan ulkopuolelle

Sivusto tai tiliympäristö, joka myy yksinomaan muille yrityksille, jää useimmissa tapauksissa European Accessibility Act -direktiivin (EU) 2019/882 soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiivi ei sido verkkokauppapalveluiden kattavuutta myyjäyrityksen tyyppiin, vaan siihen, onko ostaja kuluttaja: yksityishenkilö, joka tilaa yksityishenkilönä, ei toinen yritys, joka ostaa. Alusta, jolla vain liikeyritykset voivat kirjautua sisään ja tehdä tilauksia — yritysten välistä ostoa, ei yksityisiä tilauksia — ei siis yleensä kuulu direktiivin verkkokauppapalveluiden luokkaan, vaikka tilausvaihe ja kirjautumisvirta näyttäisivät teknisesti samanlaisilta kuin kuluttajaverkkokaupassa.

Kaksi tarkkailua ovat tässä paikallaan. Ensinnäkin tämä ero koskee palvelua kerrallaan, ei yritystä kokonaisuutena: jos sivusto myy sekä yrityksille että yksityishenkilöille, kuluttajille suunnattu osa — tilausvaihe ja kirjautumisvirta, jonka yksityinen asiakas käy läpi — kuuluu tavallisesti direktiivin piiriin, vaikka suurin osa liikevaihdosta tulisi B2B-kaupasta. Toiseksi mikroyritysten vapautus (alle kymmenen työntekijää ja enintään kaksi miljoonaa euroa vuotuista liikevaihtoa) on siitä erillinen: vapautus perustuu tarjoajan kokoon, ei asiakastyyppiin. Suuri yritys, joka myy yksinomaan B2B-palveluissa, voi siis jäädä soveltamisalan ulkopuolelle muista perusteista kuin mikroyritys, joka myy kuluttajille. Mikä tilanne koskee tiettyä sivustoa, on se, mihin scope-check on tarkoitettu.

Mistä tämä johtuu: verkkokauppapalveluiden määritelmä

Tämä ero johtuu direktiivistä (EU) 2019/882 itsestään: säännökset soveltamisalasta ja verkkokauppapalveluiden käsitteen määrittelystä kytkeytyvät velvoitteeseen palveluista, joita tarjotaan kuluttajan kanssa tehtävän sopimuksen kannalta, eivätkä palvelun toimittavan tai vastaanottavan yrityksen tyyppiin. Tarkasta muotoilusta ja muista palveluluokista, joita direktiivi verkkokaupan lisäksi kattaa, lähtökohtana on käytettävä direktiivin koko tekstiä.