Voiko automatisoitu saavutettavuustesti löytää kaiken?

Automatisoitu skannaus jättää huomiotta inhimillisen harkinnan

Ei, automatisoitu saavutettavuustesti ei löydä kaikkea. Tällainen skannaus käy läpi sivun koodia ja merkitsee, mitä kone pystyy tunnistamaan: riittämätöntä värikontrasti, kuvia ilman alt-määritettä, lomakkeen kenttiä ilman etikettia, puuttuvia sivun otsikkoja, virheellisiä kieliasetus, väärää otsikkorakennetta. Se on merkittävä osa EN 301 549 -vaatimuksista, ja skannaus käy ne läpi nopeammin ja johdonmukaisemmin kuin ihminen tekisi.

Mitä skannaus ei pysty arvioimaan, on merkitys. Kuvalla voi olla alt-teksti ja silti se ei oikeasti kuvaa, mitä siinä näkyy. Tilausvaihe voi olla teknisesti käytettävissä näppäimistöllä ja silti tuntua epälogiikalta, koska fokus hyppii kaikkialle. Tai viestijonon virheilmoitus saattaa olla aidosti ymmärrettävä, tai videolla voi olla tekstitys, joka vastaa puhuttua sanaa — se edellyttää ketä tahansa joka katsoo ja pohtii, ei skriptiä joka käy HTML-koodia läpi. Saavutettavuuspäällyste ei ratkaise tätä: se asettaa kerroksen sivun päälle, kun taas pohjalla oleva rakenne säilyy muuttumattomana ja ruudunlukijat voivat usein jopa huonommin käyttää sitä. Mikään raportti, riippumatta toimittajasta, ei saisi väittää, että onnistunut skannaus osoittaa, että sivusto täyttää lain täysin.

Missä se käy ilmi: WCAG 2.1 ja EN 301 549

EN 301 549, eurooppalainen normi johon saavutettavuusdirektiivi viittaa, käytännössä tarkoittaa WCAG 2.1 tasoa AA. Osa siinä olevista onnistumiskriteereistä on objektiivinen ja automaattisesti testattavissa — värikontrastit voidaan esimerkiksi mitata tarkasti. Toinen osa samoista kriteereistä on muotoiltu termeillä kuten "riittävä" tai "looginen", ja se edellyttää määritelmällisesti arvioijaa, joka ymmärtää kontekstin. Tämä ero ei ole vastuuvapauslauseessa missään alhaalla, se on itse normissa.